Koronavirus vai leipäkone?

Tämän aamun tilanne, ei ollut yöpakkasta! Mutta vain pari astetta lämmintä. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisten kevätkukkijoiden vihreitä alkuja kevätkellojen kasvupaikalla.

No, kukapa meistä vanhemmista nyt ei leipäkonetta 1980-luvulta muistaisi, kaikkienhan sellainen piti saada, vaikkei olisi kuunaan leiponut kotona. Tai televisioiden ja jääkaappien hankintaa 1950-luvulla! Ja pakkasarkkua 1960-luvulla, silloin oli muuten kertakäyttöastioidenkin kierrätys kunniassa, kuivauskaapit ja varastot pursusivat hyvin pestyjä margariinirasioita, joihin voi säilöä. Minäkin sain perinnöksi äitini huolella säilyttämät rasiat, jotka miniä oli kotonaan tiskannut ja tuonut vintin varastoon odottamaan sitä hetkeä, kun taas säilöttäisiin. Arkun kokokin oli 500 litraa, että kahden talouden säilytettävän saisi mahtumaan.

Minulle ja monelle muulle ei kuitenkaan leipäkonetta siunaantunut, vaikka sittemmin oli alennusmyyntejäkin ja sen jälkeen vielä maksialet moneen kertaan. Kuuluin sellaisiin, jotka joko eivät halunneet tai voineet hankkia kyseistä tuotetta. Ei minulle tullut niin kätevää kalansavustintakaan, vaikka sillä hetkessä saisi reilun kokoisen kalan muutetuksi ihanaksi makupalaksi. Ei tullut sittenkään, vaikka olisin lahjaksi saanut.

Kun nykyisin vahingossa joutuu seuraamaan ostos-TV:n aggressiivista kampanjointia milloin apupatjasta hyvän unen tuojana, milloin käärmeseerumin hankinnasta ihon nuorentajana, tulee aina mieleen nuo sodan jälkeiset kiihkeän tarvitsemisen ajat. Sanomalehtien sivutkin lisääntyivät lisääntyneestä kaupallisesta tiedonjaosta eli mainonnasta johtuen, jopa niin, että perustettiin erillisiä mainoslehtiä ilmaisjakeluna sujautettaviksi postilaatikoihin. Vieraillessani Virossa ennen sen itsenäistymistä tuttavat siellä lahden takana saivat melkein jokaiseen lauseeseen mahtumaan huomautuksen: Vielä sitä ei meillä ole. Se tarkoitti, että heti hankitaan, kun vain  pystytään. Meidän koulukin lahjoitti kummikoululle monistuskoneen, kun sitä niin kovasti tarvittiin, mutta myöhemmin huomattiin, että sinne olisi pitänyt saada myös huoltoliike ja ennenkaikkea edullista monistuspaperia loppumattomana varastona. Kone jäi kohta nurkkaan pölyttymään. Ei auttanut, vaikka kone oli kuinka hyväkuntoinen lähtiessä.

Pitää askaroida enemmän autotallissa lähiaikoina, sillä huomasin eilen, että vuorivillavarastoni (hyvin vaatimaton) oli silputtuna kuormalavojen alle pesäntekoa varten. Siispä kuormalavat pihalle tuonne mäntyjen alle, jonne on tulossa klapien kuivattelupiste lähiaikoina.

Jo kauan sitten myynnin edistämisen tutkijat selvittelivät, kuinka jokin innovaatio eli uusi keksintö saataisiin kaupaksi mahdollisimman pian ja monelle. Havaittiin, että valtion sisäinen rakenne eli infrastruktuuri määrää, miten tuotteet leviävät. Ensin tuote tulee suurimpaan keskukseen, joka tavallisimmin on pääkaupunki. Silloin tuote on tavallisesti kalleimmillaan, ja läheskään kaikki eivät sitä voi hankkia sen takia. Jonkun ajan kuluttua sitä tavataan astetta pienemmissä isoissa kaupungeissa ja samanaikaisesti ensimmäisen keskuksen lähiympäristöissä.

Kolmannessa ja myöhemmissä vaiheissa tuotetta alkaa esiintyä yhä pienemmissä ostoskeskuksissa sekä kaikkien näiden keskusten lähistöissä ns. innovaatioaaltoina. Tuote on jo alkanut halventuakin, jouluajan tai Black Fridayn lisäksi on muita erikoistarjouksia, jotka helpottavat hankintaa. Tuotteesta voidaan valmistaa myös ns. kansanversioita, jotka eivät kestä käytössä niin kauan, niitä voidaan myydä halvalla. Saattaapa ilmaantua ihan humpuukiakin myytäväksi tuotteen nimellä.

Joku maantieteen tutkija kiinnostui 1950-luvulla tästä aiheesta ja alkoi pohtia. Hän havaitsi, että paitsi hyödykkeitä myös moni muu asia leviää väestön joukossa samalla tavoin. Historiasta löytyi selvää tietomateriaalia mm. espanjantaudin, mustasurman eli ruton tai tuberkuloosin leviämisestä. Alkuun taudit ennen vanhaan levisivät mantereelta toiselle satamakaupunkien kautta, mutta nykyisin lentäminen on tullut tavallisimmaksi mantereiden välisen matkailun tavaksi ja siten tartunnat voidaan löytää matkustajajoukoista ja alkuun lentoasemien läheltä. Paitsi kauppakaupungit myös lomailuun liittyvät kohteet kuuluvat tällaisiin nopeasti infektoituviin kohteisiin.

Kaupunkien joukkoliikenne tuottaa sitten paljon lähikontakteja, samoin paikat, joissa jokaisen on usein käytävä, kuten juuri elintarvikekaupat, ja paikat ruokailuun tai vessakäynteihin liittyen. (Monet aatteet tai ideologiat leviävät samalla tavoin, mutta niiden kohdalla on havaittu myös valtion päätöksestä johtuvaa pakottamista. Sairaus on kuitenkin todellista, harvoin luuloteltua, joskin sitäkin tapahtuu.)

Kuparilehdet aloittelevat kukintakautta.

Tänään melkein puolet uutisista koskee koronavirukseen sairastuneita tai toimenpiteitä taudin leviämisen rajoittamisesta. Matkailua on jo rajoitettu ja lentoja peruttu. Aika moni taitaa olla sitä mieltä, että tehtiinpä mitä tahansa, on vain ajan kysymys, koska se virus saapuu paikkakunnalle ja tartuttaa kaikki. Mm. Italiassa on nyt havaittu, että ihmiset varautuvat hyvinkin pitkiin kotona oloihin pakollisen tai omaehtoisen karanteenin aikana, ja ruokakaupat ovat alkaneet tyhjentyä. Meilläkin on jo muutamana päivänä puhuttu tiedotusvälineissä 72 tunnin kotivara-aineista.

Mutta pitää muistaa, että kaikissa innovaatioissa väestöön ja alueille jää aina joukko ihmisiä, jotka eivät kuulu tuotteen käyttäjiin tai sairastuneisiin. Leipäkonetta ei tullut kaikille! Siksi puhutaan käsihygieniasta tärkeänä suojakeinona. Sillä saadaan terveenä säilymistä haluava sisäistämään, että lähikontaktia pitää välttää. Ennenkaikkea kannattaa karttaa isoja tilaisuuksia, joissa tahattomia kontakteja syntyy. Aamulla oli jopa presidentin kirjekin luettavissa kansalaisille asian tärkeydestä.

Luin tänä aamuna koronavirukseen sairastuneen opettajan tarinaa. Hänen taudin saamisensa oli siinä ketjussa, jonka alkupää on pohjois-Italia. Itse hän ei kuitenkaan ollut matkoilla, vaan tartunta oli tullut tuttavalta, joka puolestaan oli sen tuonut tietämättään tuliaisena Yhdysvaltain puolelta. Kun tartunta on ollut joitakin päiviä, alkaa vasta ilmaantua oireita. Tuo itämisaika on se hankalin seikka, kukaan ei voi tietää, koska on saanut tartunnan. Ja kun tauti leviää toiseen lähikontaktissa jopa ennen oireita, yllätyksiä saattaa helposti tulla.

Aivan kuin konkreettisia innovaatiotuotteita hankittaessa kaikki eivät kerro naapureilleen hankkineensa tuotetta, vaan salaavat sen. Virus osaa piilotella itse itämisaikana, siksi tapahtuu huimaa nousua sairastuneiden luvussa, kun aikaa kuluu ja jos väestö on tarpeeksi tiheässä. Harvaan asutussa kohteessa, kuten se jossa itse asun, tartunnan mahdollisuus on satunnaista, vähän kuin lottoa. Mitä vanhempia ollaan, sen vähemmän on matkustamisen tarpeita.

Eräässä uutisessa oli maininta, että sairastuneen perheessä myös koirasta oli löytynyt taudinaiheuttajaa. Siitä ei kerrottu, oliko tauti myös ilmennyt koiralla. Käsittääkseni kotieläimillä on omat yskän- ja hengitystietulehdusten aiheuttajat. Nykyisin on suunnattomat määrät kotieläimiä asunnoissa, aikaisemmin niitä oli ennen kaikkea maaseudulla vartioinnin tai jyrsijäin rajoittamisen takia.

Viruksille on ominaista, että ne muuntelevat melko nopeasti. Kun rokotetta kehitetään, sen antama suoja ehtii tepsiä jonkin aikaa, mutta sen jälkeen, kun tapahtuu muuntumista, ollaan taas suojattomia. Tämän tiedämme kovin helposti jo nykyisistä influenssoista tai nuhakuumeistakin. Lentoliikenne ja matkailukohteet ovat altteimpia kärsimään heilahduksista.