Ikkunat täyttävät 10 vuotta

Kuva on otettu jouluaattona 2019.

Kymmenen vuotta sitten koko kevättalvi kului kiihkeiden valmistelujen parissa. Edelliskesänä 2009 olin huomannut kylmävintin puolella, että vanhat ikkunanpokat olivat menneet tosi pehmeiksi, niin että ikkunoita pestessä sormi painui puuhun ja jätti siihen lommon. Olin nimittäin ajatellut maalailla pokia, mutta se jäi vain aikomukseksi. Tuosta ei enää olisi pitkä aika, kun tuuli tekisi tehtävänsä ja ruutu putoaisi, pitihän se nyt sormen nojauksestakin ehostella välttävään kuntoon. Ryhdyin tuumailemaan ja kyselemään.

Oli hieman entistä tuoretta tietoa, sillä Helena, vastikään talonsa Mikkelin Tuomikadulta hankkinut, oli päätynyt vaihdattamaan talon ikkunat kolmilasisiin ja moderneihin, ja remontti oli vienyt vain vähän aikaa. Hänellä oli kyllä eri lähtökohta, kun ikkunat voitiin asentaa matalaan puutaloon helposti pihalla seisten. Meidän talossa mikään asia ei ole aivan yksinkertaista. Vuoden 2009 loppuaika kului sitten vaihtoehtoja pohtien ja ennenkaikkea rahoitusta tuumien.

Samaan aikaan oli meillä suunnitteilla matka keväällä Raijan luo Atlantin toiselle puolelle. Sitä oli valmisteltu jo pidempään, Anni kirjoittaisi yo-kirjoituksensa, ja lähtöön voitaisiin irrota noin huhtikuun alussa. Helena olisi matkanjohtaja, kuinkas muuten. Siinä sitten ikkunoiden suunnittelun ohella mietittiin passeja ja esteettömyysasioita ym, joita noin kauas lähtevällä on kosolti ajateltavana.

Helenan ikkunaremontin toimittajafirma Skaala tuli tekemään tammikuulla alustavaa katselmusta, ja siitä seurasi myös tarjous. Hinta oli kuitenkin aika päätähuimaava, säästöni eivät mitenkään riittäisi urakkaan. Pankkini kanssa sain kyllä neuvoteltua lisärahoituksen. Jotkut toiset ikkunafirmat antoivat edullisempia vaihtoehtoja. Uskalsin lähteä "remppajunaan" helmikuun alkaessa.

Tupa valmistuu remonttiin, kun ikkunalaudat on tyhjennetty ja sohvien päälle suojakankaita. Osa tuoleista meni lopuksi vielä päällekkäin...  Kuva on 09.03.2010.

Luottorakentajani Heikki oli avainhenkilö, jonka kanssa päädyin tuumailemaan tositarkoituksella tammikuussa asiaa. Olin nimittäin itse alustavasti selvitellyt talven aikana tulevan työn piirteitä ja todennut, että paikalla pitäisi olla myös kirvesmiestaitoa, kun isä-Tatun jäljeltä 1950-luvulla vinttikerroksen asiat olivat jääneet puolitiehen, jos siihenkään.

Niinpä tehtiin päätös, että ikkunat hankitaan Karelialta, josta eräisiin muihinkin lähiseudun koteihin oli saatu toimiva ratkaisu sopuhinnalla, ja työ tulisi tehtäväksi Heikin firman toimesta. Heikki sovittaisi työn niin, että se tapahtuisi silloin, kun olisin matkoilla, koska keväällä olisi haettava muuten joku muu asumispaikka työn ajaksi. Minulle jäisi tehtäväksi tyhjentää vaihdettavissa kohdissa irtotavara muualle, niin että vähintään metri jäisi työtilaa ja tietysti esteetön kulku. Ja sama ulkopuolella. Autotallia pitäisi järjestää niin, että kaikki ikkunatavara pääsisi sisään odottamaan asentamista.

Säästettävät huonekasvit päädyin sijoittamaan vieraskamarin tilaan sisäseinän puolelle, josta niitä ulottaisi myös kastelemaan. Joistakin kasveista jäi talteen vain pistokkaita, jotka matkustivat naapuri-Päivin hoitoon työn ajaksi. Kuva on 09.03.2010.

Kyllähän raivaus ja esteetön kulku oli helppo juttu asuinhuoneiden kohdalla, ainoa huolettava asia olivat runsaat ikkunoilla majailevat huonekasvit. Monta viikkoa sain tehdä kylmävintin puolella talvella töitä, että pääsin edes lähelle tavoitetta, kun en ollut aiemmin riittävällä tarmolla vieraillut lastien kanssa kierrätys- ja jäteasemalla.

Kuva on 09.03.2010.

Nykyinen pesuhuonetila oli hankalimpia raivattavia, sillä siihen oli tehty 1990-luvulla seinähyllyjä, joilla siitä tuli ns. vaatehuone. Talossa vaatekaapit olivat aivan riittämättömät, ja kun vanhempieni omaisuuden lisäksi tulivat omat muuttotavarani 2005 ja osin Helenan muuttokuorman matkasta 2007 pudonneet säilytettävät, niin tilanne jäi kovin epätyydyttävään kuntoon raivaustenkin jälkeen. Sain kuitenkin säkkikaupalla tavaraa poistetuksi, ja pari kuukautta, helmi ja maaliskuu kului ajellessa tupaten täyden auton kanssa jäteaseman suuntaan.

Kuva on 09.03 2010.

Yläkerran kesähuoneissa oli vierasvuoteita, niiden kanssa selvisi helposti, kun vuodevaatteet pantiin pariin sänkyyn päällekkäin ja saatu tyhjä tila otti haltuunsa kylmävintin puolelta kulkuväylillä olevaa säilytettävää tavaraa. Ullanhuone näytti melkoiselta! Hankalin asia yläkerrassa olivat hallissa olevat kangaspuut, niiden kohdalta tuli vain suojaus ja sen verran kiskottiin niiden asemaa, että kulkuväylät jotenkuten toteutuivat.

Kuva on otettu 04.03.2010. Pakkaskausi jatkui vielä useita viikkoja, vasta 27-28. 03 oli vesisuojan aikaa.

Maaliskuun 26 2010 lumityöt valmistuivat länsiseinällä. Timanttituija oli silloin  n. 1,5 m korkea, ja raivattu lumi jäi siihen, mihin sen jaksoin nostella ja heitellä.

Taivahan taatto päätti sinä kevättalvena, että talvea on ja kunnolla. Paksu kerros toisensa jälkeen saatiin ja aika kului pakkasilmoja pidellen. Maaliskuun puolivälissä tein sitten päätöksen tarttua lumilapioon, ja tyhjentää talon seinustoilta lumet ja istutukset pois, koska tarvittiin kunnon telineet ikkunoiden laittoon korkeuksissa, onhan talossa pohjakerroksen päällä ikkunoita vähintään 3 kerroksessa, kun vinttikin tuli ikkunavaihdon piiriin.

Matkoille lähdettiin viikonvaihteessa maaliskuun puolella, mutta kohta kuukausi jo vaihtui huhtikuuksi. Heikki sai ikkunatoimituksen alkuviikosta autotalliin ja telineiden pystytykset vauhtiin, se oli varmaan hankalaa hommaa, kun lunta joka tapauksessa oli reilusti. Työt kuitenkin etenivät, ja niinpä talo tervehti ihan eri näköisenä matkalta palaavia. Isosta lumikasasta ikkunan alla oli jäljellä vain pieni muisto, ja vanhat säilytettävät ja muualle haettavat ikkunat odottivat pressun alla seuraavaa kotia.

Kaikki ikkunat vaihdettiin uusiin, samoin ovet, jotka tulivat eri toimittajilta. Myös ikkunoiden pielilaudat vaihtuivat toisenlaisiin, että olivat samaa väriä kuin ikkunat muutenkin. Ikkunat ovat sen aikaisen muodin mukaan alumiinia, joka ei lahoa. Parasta on näin ikkunanpesijän kannalta, että ulkoikkunatkin kääntyvät sisään päin, saa melko huoletta pestä, kun ei tarvitse olla henkeään kaupalla ikkunasta roikkuen, niinkuin siihen asti.

Urpon kunnostama saunan seinä, jolle 2015 saatiin myöhemmin uudet vesijohdotkin. Ulla ja Jari olivat käyneet hieman aikaisemmin vaihtamassa uuden kiukaan ja saunan lampun paikan.

Vanhat saunan paneloinnit olivat vaakaan, 1980-luvulta. Ikkunaremontin takia 2010 myös pohjakerroksen ikkunat avautuvat sisään päin, ja kiukaan vaihdon yhteydessä vaihdettiin myös seinälamppu ikkunasyvennyksestä, että ikkuna aukesi helpommin.

Kymmenen vuotta on ollut tätä iloa! Talokuvassa oikealla puolen olevat isojen ikkunoiden osat näyttävät hieman erilaisilta, sillä kohtaa on ulommaisena irroitettava hyönteisverkko. Se pitää poistaa kylmän kauden ajaksi, opin samana syksynä. Tiaiset nimittäin kävivät aterialla verkkoon takertuneissa pikkukärpäsillä ja kirvoissa ja naputtelivat verkot reikiä täyteen, ennenkuin älysin. Onneksi sitä verkkoa oli lisää Etolassa, kävin hakemassa ja vaihtamassa ehjiksi pinnoiksi. Hyönteisverkkoikkunat ovat minun maallisen olemukseni suhteen hieman liian isot, aika usein olen joutunut pyytämään apua joko Heikiltä tai Ulla+ Jari kaksikolta, kumpi nyt on paremmin osunut paikalle.

2015 hiljattain manan maille mennyt ikkunanvaihtaja Urpo Willberg kävi vielä opettamassa, miten lukkomekanismeja huolletaan, kun pähkäilin hänelle ongelmaa. Silloin vaihdettiin saunaan uusia vesiputkia ja Urpo loihti uuden paneliseinän. R.I.P. Urpo, oli ihanaa, että sain nähdä hänen taitavaa työtään!