Tertun tontilla

Tämän aamun tilanne, ei ollut yöpakkasta! Mutta vain pari astetta lämmintä. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisten kevätkukkijoiden vihreitä alkuja kevätkellojen kasvupaikalla. No, kukapa meistä vanhemmista nyt ei leipäkonetta 1980-luvulta muistaisi, kaikkienhan sellainen piti saada, vaikkei olisi kuunaan leiponut kotona. Tai televisioiden ja jääkaappien hankintaa 1950-luvulla! Ja pakkasarkkua 1960-luvulla, silloin oli muuten kertakäyttöastioidenkin kierrätys kunniassa, kuivauskaapit ja varastot pursusivat hyvin pestyjä margariinirasioita, joihin voi säilöä. Minäkin sain perinnöksi äitini huolella säilyttämät rasiat, jotka miniä oli kotonaan tiskannut ja tuonut vintin varastoon odottamaan sitä hetkeä, kun taas säilöttäisiin. Arkun kokokin oli 500 litraa, että kahden talouden säilytettävän saisi mahtumaan. Minulle ja monelle muulle ei kuitenkaan leipäkonetta siunaantunut, vaikka sittemmin oli alennusmyyntejäkin ja sen jälkeen vielä maksialet moneen kertaan. Kuuluin sellaisiin, jotka ...

Kuva on otettu jouluaattona 2019. Kymmenen vuotta sitten koko kevättalvi kului kiihkeiden valmistelujen parissa. Edelliskesänä 2009 olin huomannut kylmävintin puolella, että vanhat ikkunanpokat olivat menneet tosi pehmeiksi, niin että ikkunoita pestessä sormi painui puuhun ja jätti siihen lommon. Olin nimittäin ajatellut maalailla pokia, mutta se jäi vain aikomukseksi. Tuosta ei enää olisi pitkä aika, kun tuuli tekisi tehtävänsä ja ruutu putoaisi, pitihän se nyt sormen nojauksestakin ehostella välttävään kuntoon. Ryhdyin tuumailemaan ja kyselemään. Oli hieman entistä tuoretta tietoa, sillä Helena, vastikään talonsa Mikkelin Tuomikadulta hankkinut, oli päätynyt vaihdattamaan talon ikkunat kolmilasisiin ja moderneihin, ja remontti oli vienyt vain vähän aikaa. Hänellä oli kyllä eri lähtökohta, kun ikkunat voitiin asentaa matalaan puutaloon helposti pihalla seisten. Meidän talossa mikään asia ei ole aivan yksinkertaista. Vuoden 2009 loppuaika kului sitten vaihtoehtoja pohtien ja enn...