Erilainen ulkoilupäivä!

Tänään on puoliväli helmikuuta ja ystävänpäivä. Sattui niin, että ilma meni viime yönä pikkupakkaselle ja vähät lumet kovettuivat hankikannoksi. Mikäs oli tallustaessa koiran kanssa pihalla!

Tontille tuli kuitenkin ihan toisenlaista jännitystä kuin aikoihin, sillä eilen olivat pistäytymässä meidän tontin puiden kaadosta huolehtivat "pojat" Timo ja Teemu. Kun ei kerran ollut lunta haittaamassa, voisi vallan hyvin tehdä suojapuustoksi istutetun koivikon poiston, sillä ne olivat jo kasvamassa taivaita tavoitteleviin pituusmittoihin. Katseltiin, mitä puita kaadettaisiin ja miten leveä korjuu-ura pitäisi olla käytössä. Isot ylämäen koivut, pari haapaa ja lehtikuusta, sekä korjuu-uran avonaisuuden antava oksien ja haarojen poisto tuli työn kohteeksi.

Mongolianvaahterat eivät enää ole tämän näköisiä!

Jo aamuhämärissä ilmaantuikin tänään moottorisaha konsertoimaan ylämäelle, ja siltä osin työ valmistui aamupäivän aikana. Sahatyö oli tehty.

Iltapäiväpuolen alkaessa tuli kouralla varustettu traktori mukanaan korkealaitainen peräkärry, ja kun kymmenkunta runkoa oli ensin alustavasti eroteltu omaksi kasakseen ja oksat ja latvukset siistiksi pinoksi pohjimmaiseksi lavalle, olikin vuorossa traktorin ajosuunnan kääntö ja nousu ylös notkosta. Sen jälkeen painavimmat rungonkappaleet kyytiin mukaan ja pinnistys loppumatkalta ylös parkkipaikalle. Piankos taakka oli sidottu ja siivottu, että voi lähteä julkista tietä vaaratta kulkemaan.

Puut menevät sitten aikanaan kierroksen sirkkelin ja klapikoneen kautta ja palaavat tontille, jossa (huomasin juuri äsken) on mainio paikka isoimman männyn luona tasanteella, josta juuri viime vuonna raivasin sen ison ruusupensaan alas. Siihen vaan kuormalavoja vierekkäin, niin tulee hyvä kuivattelupaikka! Ehkä huhtikuussa, kuitenkin ennen toukotöiden aikaa.

Pienet jäljet parkkipaikalla muistoksi...

Kaikki oksat ja latvukset lähtivät samalla kuormalla runkojen kanssa, joten emännälle ei tullut jälkien siivouksia.

Kun Hämeestä ollaan, niin ei tämä ihan mielijohteesta sattunut, sillä asiaa oli valmisteltu jo elokuun lopulla 2017. Naapurista oli silloin myrskyllä mennyt säpäleiksi iso koivu, joka rojahti sitten toisen naapurin kototielle ja puutarhan täytteeksi. Minua alkoi huolettaa omien nurkkien kohtalo, sillä koivuja oli 1980-luvulla istutettu aika liuta. Mansikkamaan penkkeihin pyrki nimittäin kasvamaan koivuntaimia kesän aikana. Niitä sitten siirtämään tyhjänä ammottavaan ylämäen peltoon, jossa riehuivat nokkoset ja pujot. Merkkikepin toki jokainen tarvitsi, ja vähän kesällä heinien poistoakin, että taimi selviäisi. Kohta taimet olivat jo sen kokoisia, että nokkosten ja heinäin kasvu alkoi laantua, ja 2000-luvulle tullessa niitä voi nimittää jo puiksi.

Kuva on otettu 07 10 2017 talon pohjoisikkunasta ylämäen metsikön suuntaan. Umpimetsältä vaikuttaa. Varmaan näkyy , että puiden alaoksia on jo hyvin karsittu kulun helpottamiseksi! Suurin ongelma oli tuo kaarevarunkoinen koivu etuoikealla, ja lehtikuusi vasemmassa laidassa oli lähellä talon sähkölinjaa.

Koska talon ympärillä olevat lähimmät kaksi korkeaa puuta nostivat sykettä erityisesti, soitin kohta talvikauden alkaessa 2018 sähköyhtiön linjanraivaukseen, jotta saataisiin puut poikki puolesta välistä ja kaato siten olisi turvallista. Kevätkaudella 2018 ei tapahtunut kuitenkaan mitään siihen viittaavaa, ja niinpä peruttiin aiottu Teemun ja Timon puunkaatotoimi, kunnes sähköyhtiö olisi hoitanut kohtansa.

Asiat siirtyivät syksypuolelle, ja noiden ensimmäisten kahden rungon kaato tuli vasta joulun alla 2018. Kun seuraavana keväänä 2019 aloin tehdä oksasavottaa, ällistyin pöllien paksuutta, jotka siitä kaadetusta koivusta olivat tuloksena. Ei mitään normaalille puun pilkkojalle sopivaa askaretta! Niinpä päädyttiin tammikuussa 2020 keskustelemaan melko nopeasta puusavotan toimeenpanosta.

Ja nyt se on hoidossa! Suurin kasvava puu on tällä haavaa isonkiven vaahteravanhus. Ullan kasvattamat joulukuusen kävystä saadut siementaimet ovat suurimpia puita vaahteran jälkeen.