Suomalaisen geeniperimän pähkäilyä 2

Uusi vuosikymmen, uusi tyyli blogissa...

Innostuin taas tähän aiheeseen, sillä parina viime viikkona on tullut katsottua ruotsalaista tuoretta tietoa Skandinavian asutushistoriasta. On siis aihetta tallentaa, mitä on ymmärtänyt jääkauden jälkeisistä käänteistä nykytiedon valossa. Ohjelma oli Jonathan Lindströmin suunnittelema.

Kirjallinen ulkoasu poikkeaa aika lailla aikaisemmista, kun en toistaiseksi ole saanut palautetuksi yhteyttä entiseen blogiini, vaan google on kaupitellut vain yhtä vaihtoehtoa, joka on nyt tämä. Jospa joskus keksitään sekin ruohottuva väylä? Vaihdoin tietokonetta, ja nykyisten salasanojen aikakaudella kaikki entinen tuppaa menemään monimutkaisuuksien viidakkoon...

Ensinnäkin lähdetään liikkeelle jääkauden sulamisen ajoista. Aiemmin olin tietoinen vain Itämeren makeista ja suolaisista Balttilainen Jääjärvi-, Ancylus- ja Litorina-vaiheista, mutta tietoon tuli nyt myös Amerikan mantereella ollut vielä suurempi jääjärvi Agassiz, joka syntyi pohjoisamerikkalaisten jääkilpien sulaessa noin 13000 vuotta sitten.. Sen pinta-alaksi on arvioitu 841 000 neliökilometriä, siis lähes 3 x Suomen nykyinen alue. Järvi sijaitsi Kanadan itäisissä osavaltioissa, Manitoba, Saskachewan ja Ontario, ja ulottui myös eteläosistaan USAn puolelle ainakin Minnesotaan ja Pohjois-Dakotaan. Noilla tienoilla on nyt muistona Winnipeg-järvi ym. läheisiä pienempiä järviä.

Tämän järven rantamilla asui paleointiaaneja. Omien arvailujeni perusteella tämä tarkoittaisi niitä idästä päin tulleita metsästäjä- ja kalastajaväestön ryhmiä, jotka kulkivat jään reunaa seuraten. Olen näistä nähnyt aiemmin viitteitä toisessa ohjelmassa, jossa etsittiin asutuksen merkkejä lähinnä Labradorin alueelta, muinaisrannoilta. Ilmeisesti nämä kuuluivat siihen samaan väestöön, joka on jättänyt merkkejä myös suomalaiseen geenistöön, koskapa nykyisin mainitaan, että meillä on yhteistä geeniainesta näiden seutujen intiaaniväestön kanssa.

Agassiz täyttyi lämpökausien aikana ainakin kaksi kertaa, ja jälkimmäisellä kerralla sulamisvettä tuli niin runsaasti, että se purkautui rajusti Hudsonlahteen noin 8400 vuotta sitten. Siitä seurasi, että Atlanttiin purkautui kerralla yli 163 000 kuutiokilometriä kylmää vettä. Sen seurannaisvaikutuksena merivirrat vaihtoivat kulkureittejään 150 vuoden ajaksi ja ilmasto kylmeni varsinkin Skandinaviassa. Näistä asioista näyttää olevan vanhimpia julkaisuja vuodelta 1998, suurin osa Wikipediassa mainituista lähteistä on 2000-luvulta.

Mainittakoon, että jääkauden jälkeisistä merivaiheista meidän rannikollamme on tehty tutkimuksia jo lähes 100 vuotta sitten, ja niitä on myöhemmin täydennetty etupäässä vesistöreittiemme kohdalta. Omat perustietoni sain jo 1960-luvulla yliopiston luennoilla, niihin sisältyi mm. tieto ainutlaatuisesta vesien pohjista löytyvästä savikronologiasta, mutta nykyisin tiedetään paljon muutakin. Radiohiiliajoitukset tulivat kuvioihin mukaan 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Ruotsalaisen käsityksen mukaan Skandinaviaan tuli tuon pohjoisen ihmisvirran mukana vaaleaihoista väkeä, mutta myös etelästä päin, ja näiden ihmisten ihonväri on ollut selvästi tummempi. On olemassa tietoja, että Afrikasta oli lähtenyt liikkeelle n. 80 000 vuotta sitten tummaihoisia ja sinisilmäisiä kivikauden kansoja.

Näiden ensimmäisten asuttajien joukkoon siirtyi sitten idästä päin alunperin Turkin tienoilta lähtöisin olevaa vaaleaihoisia viljelijäkansoja, jotka olivat sekä ruskea-että sinisilmäisiä, ja hiustenväri oli myös vaihteleva. Viljoina oli mm. ohra ja vehnä. Kas kummaa, kun nykyiset geenitutkimukset sen vahvistavat, jossain etelä-Venäjällä saattaa olla etäserkkujamme, jotka etsivät sukua 23and me-sivuilla, kun liityin sylkinäyteanalysoinnin perusteella ryhmään, jotka saivat tietää geenisukulaisistaan.

Pian paikoilleen asettumisen jälkeen oli myös taloustavaroiden kuten ruukkujen kehittymisen aika, meillä kivikausi jaotellaan vanhempaan eli esikeraamiseen aikaan ja lisäksi ainakin kampa- ja nuorakeraamiseen.

Luimme aikoinaan historiassa paljon kansainvaelluksista, joita suuntautui Euroopan alueille idästä päin, mutta ilmeisimmin noita vaellusaaltoja on ollut jo paljon aiemmin ja useita kertoja. Ruotsalaisohjelmassa kerrotaan n. 4000 vuotta sitten alkaneesta vasarakirveskulttuuria edustaneesta kansasta, jamnoista, jotka myös vyöryivät idästä, lähtökohdaksi mainitaan Ukrainan arot.

Nykyruotsalaisten geeneistä valtaosa on kai juuri jamnojen tuomaa, sieltä tuli mm. pitkäkasvuisia, kantaeurooppalaisia kieliä puhuvia ja mm. laktoosia eli maitosokeria sietäviä ihmisiä. (Eräässä aiemmin löytämässäni kirjoituksessa mainittiin se vanhempi geeniperimä eli laktoosi-intolerantit ja olin lukenut huonosti tai asiaa ei sanottu selvästi, kun jäin väärään käsitykseen. Heillä oli nimittäin nautakarjaakin asetuttuaan, ja sen maidolla oli hyvä etu lasten kasvamiseen aikuisiksi ja vahvoiksi.) Ruotsalaisohjelmassa ei mainittu nautakarjasta. Jamnat muuttivat Ruotsiin pääasiassa Baltian ja Suomen rannikon alueen kautta. Tämä väki tunsi mm. mehiläishoidon ja simanteon. Suomessa tätä väestöryhmää on lienee asunut ainakin Suomusjärven tienoilla, josta ovat maamme vanhimmat keraamiset löydöt.

Yhä uusia väestöaaltoja idän- etelän suunnalta saapui, ja n. 2000 e.Kr tuli väkeä, joilla oli pronssiaseita ja esineitä, silloin alkoi pronssikausi. Suomessa pronssikausi alkoi hieman myöhemmin. Kuparia saatiin Alppien alueilta ja tinaa mm. Brittein saarilta, joten kansaan tuli oli jo meritaidot hyvin hallitsevaa ryövärikulttuuria harrastavaa väkeä. Myös kangaspuut alkoivat tehdä tuloaan. Pronssikausi kesti 1500 vuotta, noin v. 500 e.Kr lähtien on eletty rauta-aikaa, jota luonnehtivat Skandinaviassa viikingit. Sen loppuminen 1300-luvulla tarkoittaa kirjoitetun tiedon alkamista ja varsinaista historia-aikaa.

Nuolenkärkien laatu on merkittävä rajaaja. Raudan tultua löydetyksi esineet alkoivat tulla jo kaikkien ulottuville, sillä mm. Suomessa käytettiin vesien pohjista nostettua järvimalmia. Eräs sukumme haara asuu Padasjoella Päijänteen länsirannalla, padat tehtiin tulta kestäviksi keittoastioiksi hyvin varhain. Päijänteen kalastajakansan asumuksia on tavattu jo paljon aiemmin, ehkä 4000 eKr ja asuinpaikkoja löytyy ensi sijassa muinaisrannoilta.

Tähän yhteyteen voidaan käydä lukemassa Kalevalaa, joka on yhteistä tietoa Suomenlahden eteläpuolellakin (Kalevipoeg). Sammon ryöstö sitoo sen kansan vesiliikenneaikaan, raudan valmistukseen jne. Suomalaisten oma esihistoriatutkimus on käynyt jo kauan selvittelemässä samasta alkukansasta Aasian ja Venäjän puolelle jääneitä kansan osia. Luultavimmin Kalevalan kertomat tapahtuneet asiat ovat paljon kauempaa kuin ajanlaskun alusta.