Tertun tontilla

Eilen oli taas jälleen kerran pihalintujen bongauspäivä. Meillä se oli siinä suhteessa ihan tavallinen päivä muiden joukossa, että lintumäärä oli samaa luokkaa ja lajistoa kuin muinakin päivinä, kun ilmat ovat koko tammikuun olleet hyvin leutoja, jopa keväisiä. Koivun oksanhaarassa riippuu kookas siilo, Päiviltä peritty, joka on laadultaan tosi hyvä, siinä ei kerry linnunkakkoja jyvien joukkoon kuinkaan. Tavallisin lintuparven työtapa on, että pari lintua roikkuu reunassa ja hosuu siemeniä, joista osa tietysti tippuu maahan. Niinpä ruokailijoista suurin osa hyppii siilon alla odottamassa, kuinka mannaa sataa taivaalta. Samassa puussa on alarinteen puolella talipallojen varasto rautalankapidikkeissä, joihin pallon saa ilman verkkoa. Lintuja oli siis hyvin, ja auringonkukan siemen on niin suosittua, että ainakin joka toinen päivä saa varmistua, että siilossa riittää etsittävää. Tämän talven erikoisuus ovat paljon entistä runsaammat punatulkut, niitä on usein useampi pari. Tiai...

Uusi vuosikymmen, uusi tyyli blogissa... Innostuin taas tähän aiheeseen, sillä parina viime viikkona on tullut katsottua ruotsalaista tuoretta tietoa Skandinavian asutushistoriasta. On siis aihetta tallentaa, mitä on ymmärtänyt jääkauden jälkeisistä käänteistä nykytiedon valossa. Ohjelma oli Jonathan Lindströmin suunnittelema. Kirjallinen ulkoasu poikkeaa aika lailla aikaisemmista, kun en toistaiseksi ole saanut palautetuksi yhteyttä entiseen blogiini, vaan google on kaupitellut vain yhtä vaihtoehtoa, joka on nyt tämä. Jospa joskus keksitään sekin ruohottuva väylä? Vaihdoin tietokonetta, ja nykyisten salasanojen aikakaudella kaikki entinen tuppaa menemään monimutkaisuuksien viidakkoon... Ensinnäkin lähdetään liikkeelle jääkauden sulamisen ajoista. Aiemmin olin tietoinen vain Itämeren makeista ja suolaisista Balttilainen Jääjärvi-, Ancylus- ja Litorina-vaiheista, mutta tietoon tuli nyt myös Amerikan mantereella ollut vielä suurempi jääjärvi Agassiz, joka syntyi pohjoisamerikkal...